On perin mielenkiintoista, että samaan aikaan, kun toisaalla kokoontuu virallisesti nimitetty työryhmä pohtimaan synnytystoiminnan järjestämistä HUS:in alueella, nimitetään yhden miehen työryhmä (ylilääkäri Petäjä), jonka tarkoituksena on keksiä syitä Länsi-Uudenmaan sairaalan (LUS) synnytystoiminnan lopettamiseksi. Järjestelyhän on täysin demokratian ja hyvien tapojen vastainen, eikä sen luulisi kuuluvan kunnalliseen päätöksentekoon millään tasolla.
Toivon hartaasti, että päättäjät lukisivat selonteon läpi huolellisesti ja harkiten. Koko selonteko perustuu vain irrallisiin väitteisiin ja tieteellisiin sitaatteihin, joilla sinänsä ei ole yhteyttä kuin yleisellä tasolla HUS:n sairaaloihin. Vaikka sitaatit pitävätkin pääpiirteissään paikkansa ei niitä voi suoraan yhdistää mihinkään yksittäiseen tai erilliseen sairaalaan. Selonteossa näin kuitenkin yritetään tehdä Länsi-Uudenmaan sairaalan osalta, sillä sanotaanhan siinä selvästi, että tarkoitus on löytää syitä Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytysten lopettamiseksi. Tältä osin selonteko on täysin asenteellinen ja vailla minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Kuitenkaan missään selonteon kohdassa ei tule esille mitään oleellisia eroja HUS:n pienten sairaaloiden välillä. Koko selonteko vertaa HUS:n isoja sairaaloita HUS:n pienempiin sairaaloihin eli tältä osin kaikki pienemmät sairaalat ovat selonteon mukaan samalla viivalla.
Kaikkien pienten sairaaloiden toiminnassa esiintyy huomautettavaa, mikäli niitä verrataan isoon yliopistosairaalaan. Raportista löytyy tuki ainoastaan sille, että kaikkien pienten sairaaloiden synnytystoiminta pitäisi lopettaa. Lopetettavien sairaaloiden ryhmään kuuluvat myös maamme keskussairaalat (kohta 3.1. Lapsen turvallisuus, ensimmäinen kappale, Rautava ym. 2007).
Edellä olevan johdosta tuntuu täysin käsittämättömältä, että selonteossa voidaan edes tehdä sellaisia johtopäätöksiä kuin siinä tehdään. Selonteosta ei voi hakemallakaan löytää yhtään sellaista tosiasiaa, joka tukisi nimenomaan ja vain Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytystoiminnan lopettamista. Ainoa, mutta tieteellisesti toisarvoinen tekijä, jolla Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytystoiminnan sulkemista voidaan perustella, on väestönkasvun hitaus. Siitäkään ei kuitenkaan esitetä mitään lukuja tai muutakaan konkreettista.
Selonteko maalailee perusteettomia uhkakuvia mainiten aina sopivassa kohdassa Länsi-Uudenmaan sairaalan nimen, vaikka sillä ei olisikaan mitään yhteyttä itse asiaan. Kuitenkin esim. perinataalikuolleisuus on Länsi-Uudenmaan sairaalassa pienin verrattaessa keskenään HUS alueen pieniä sairaaloita (Työryhmäraportti). Muitakaan Länsi-Uudenmaan sairaalan vahvuuksia ei haluta ottaa esille tai ne käännetään päälaelleen. Esimerkkejä: 1) Taka-taka-päivystystoiminnan olemassaolon ihmetteleminen. Käytäntö on kuitenkin käytössä kaikissa opetussairaaloissa, myös useimmissa yliopistosairaaloissa. Nuoren lääkärin on saatava aloittaa päivystäminen ensin kokeneemman lääkärin kanssa. Muutenhan kukaan alkuvaiheen lääkäri ei saisi minkäänlaista oppia. 2) Tammisaareen tulevat ulkokuntalaiset synnyttäjät nähdään myös negatiivisena asiana, vaikka kyseessä on nimenomaan mahdollisuus, jota koko HUS organisaation luulisi tukevan. Potilaathan hakeutuvat hoitoon nimenomaan jonkin tietyn erityisosaamisen vuoksi kuten varmasti tapahtuu myös yliopistosairaaloiden kohdalla. Tämä ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että pitkä matka muodostaa riskin synnytykselle, kuten selonteossa taas asenteellisesti halutaan väittää. Etäämmältä tulevat synnyttäjät nimittäin useimmiten asettuvat asumaan Tammisaareen raskauden loppuvaiheen ajaksi. 3) Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytysosaston ylikapasiteetista puhutaan siinä yhteydessä, kun hoitoon on otettu synnyttäjiä muualta. Tämäkin osoittaa vain aktiivisuutta ja innovatiivisuutta sekä on merkki siitä, että sairaalalla on hyvä maine. Samalla ei kuitenkaan nähdä malkaa omassa silmässä, kun puhutaan pääkaupunkiseudun ylikapasiteetista ja esitetään se yhdeksi nimenomaiseksi syyksi lopettaa synnytystoiminta periferiasta.
Synnytysten turvallisuuden eteen on tehty töitä vuosia. Siksi Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytystoiminta on tunnettua maanlaajuisesti. Ilman sitä ei tätä ”taistelua” synnytyksistä olisi syntynyt (selonteon viimeinen kappale). Tämä on selonteon mukaan ilmiö, joka vakavasti vaikeuttaa vastuullisten tahojen kannanottoja niihin erikoissairaanhoidon luonteeseen liittyviin peruskysymyksiin, jotka velvoittavat tai oikeuttavat ylläpitämään sairaaloita (suora lainaus selonteon viimeisestä kappaleesta). En tiedä, mihin tämä lause viittaa, mutta kansalaisilla tulee olla oikeus omaan mielipiteeseensä. Vastuullisten tahojen taas tulisi pitäytyä tiukasti tosiasioissa eikä lähteä yksisilmäisesti ja asenteellisesti manipuloimaan päättäviä tahoja omien tarkoitusperiensä ajamiseksi kuten ylilääkäri Petäjän selonteossa on käynyt.
Selonteossa ei mainita mitään niistä tosiasioista, jotka tukevat Länsi-Uudenmaan synnytystoimintaa. Niitäkin on, muuta niistä halutaan vaieta, koska selonteon ainoa tarkoitus oli etsiä syitä Länsi-Uudenmaan sairaalan synnytystoiminnan lakkauttamiselle. Tässä juuri piilee selonteon suurin heikkous eli se on jo lähtökohdiltaan niin asenteellinen, ettei sitä voi ottaa ainakaan minkään vakavan keskustelun pohjaksi.
Objektiivinen selonteko olisi voinut löytää montakin positiivista asiaa tukemaan Länsi-Uudenmaan sairaalan toimintaa. Ainoana HUS:n sairaalana Länsi-Uudenmaan synnytysosastolla on WHO:n sertifikaatti. Sairaalalla on muidenkin ansioidensa vuoksi hyvä maine, jota HUS:n tulisi käyttää hyväkseen. Vähäisin mainetta kohottava asia ei liene tuo selvä konkreettinen luku perinataalikuolleisuuden pienuudesta. Luku on pienin HUS:n pienten sairaaloiden joukossa. Se on selvä merkki siitä, että asiat on hoidettu hyvin.
Osaksi nämä hyvät tulokset johtuvat päivystyksen toimivasta järjestämisestä. Kaikki anestesia- ja synnytyspäivystäjät päivystävät sairaala-alueella (paitsi ylilääkäri, joka asuu sairaalan vieressä). Matka on ajallisesti taatusti samaa luokkaa verrattaessa sitä eri yliopistosairaaloiden pitkiin kellareihin ja käytäviin. Käypähoitosuositusta on noudatettu myös siltä osin, että Länsi-Uudenmaan sairaalassa päivystää lisäksi vastasyntyneen hoitoon koulutuksen saanut lastenlääkäri. Tämä ei toteudu kaikissa HUS:n pienemmissä sairaaloissa. Mahdollisissa siirtokuljetustilanteissa osaavan lastenlääkärin apu on erittäin tärkeä ajatellen lapsen hyvinvointia. Anestesialääkäri ei voi jättää sairaalaa päivystysleikkausvalmiuden kärsimättä. Ilmeisesti edellä luetelluista toimista johtuen Tammisaaresta tehtyihin siirtoihin ei ole liittynyt vakavia komplikaatioita. Toisaalta siirtojen määräkin on ollut vähäinen, vain 7 potilasta vuonna 2008. Tämä taas on merkki hyvästä riskisynnyttäjien seulonnasta. Muista sairaaloista siirrettiin Helsinkiin samana aikana 86 potilasta. Luvut käyvät ilmi neonatologien lausunnosta.
Samassa neunatologien lausunnossa ei oteta muuten kantaa Länsi-Uudenmaan sairaalaan. Yleisellä tasolla todetaan, että siirtokuljetukseen liittyy riskejä. Nämä riskit koskevat kuitenkin yhtäläisesti kaikkia pieniä sairaaloita, ei Tammisaarta erikseen. En ole nähnyt mitään sellaista tutkimusta, jossa riskiä analysoitaisiin verrattuna kilometrimäärään. Itse kuljetus on riski, mutta vastasyntyneen hoitoon perehtyneen saattajan kanssa riski voidaan minimoida. Mitään riskianalyysiä selonteko ei tästä asiasta anna kuten ei myöskään siitä, minkälaisen riskin muodostaa pitkä synnytysmatka.
Selonteko on niin puutteellinen, ettei se anna eväitä Länsi-Uudenmaan synnytystoiminnan lopettamiselle. Asenteellisuudessaan se edustakoon vain tekijänsä mielipidettä. On erittäin huolestuttavaa, että tällaisen paperin kanssa pyritään vaikuttamaan päätöksentekijöiden mielipiteisiin. Toivottavasti tämä ei edusta HUS konsernin yleistä käsitystä asioiden hoitamiseen. Yhteistyöllä, avoimuudella ja rehellisyydellä pääsisimme taatusti pitemmälle.
Tammisaaressa 19.9.2009
Martti Hirn
ortopedian ja traumatologian dosentti