Puhu virheestä oikein
Miten toimia, kun huomaa tai epäilee kollegan tehneen virheen? Asian ottaminen puheeksi on palvelus.
Kokematon lääkäri yritti laittaa intubaatioputkea väärinpäin. Lääkkeen milligrammat ja millilitrat menivät sekaisin. Pohkeet jäivät tutkimatta voimakkaasta hengenahdistuksesta kärsivällä potilaalla. Lääkäri määräsi potilaalle diatsepaamia paperireseptillä, mutta kirjoittikin siihen vahingossa oman nimensä.
Miten toimin, kun huomaan tai epäilen kollegan tehneen virheen? Kuinka nostaisin asian esiin hänen kanssaan?
- Näitä kysymyksiä jokainen meistä lääkäreistä joutuu ajoittain pohtimaan. Kaikki me nimittäin teemme isoja ja pieniä virheitä, lääkintöneuvos, psykiatri Markus Henriksson Valvirasta toteaa.
Hänen mukaansa virheistä puhuminen helpottuu ratkaisevasti, jos ne mieltää väistämättömäksi osaksi omaa ja kollegoiden ammattia. Tällöin virhe ei tunnu maailmanlopulta vaan asialta, joka on syytä käsitellä ja josta voi ottaa opiksi.
Täydelliseen virheettömyyteen pyrkimisen kulttuuri sen sijaan on Henrikssonin mukaan suorastaan vaarallinen. Pahimmillaan erehtymättömyyden illuusio johtaa virheiden vähättelyyn ja salailuun.
- Jo lääketieteen opintoihin tulisi kuulua runsaasti erilaisten todellisten virhetilanteiden analysoimista. Näin uusien lääkärisukupolvien ei tarvitsisi oppia ihan kaikkea kantapään kautta. Samalla suhtautuminen virheisiin rakentuisi ammattimaiseksi.
Henrikssonin mielestä omia virheitään ja niistä selviytymistä avoimesti muisteleva, kokenut esimies on nuorille lääkäreille paras mahdollinen tuki.
- Ylipäänsä esimiehellä on esimerkillään iso valta vaikuttaa siihen, kuinka omista ja toisten virheistä työyhteisössä keskustellaan, hän sanoo.
Opinnoista niukasti eväitä
Viime vuonna lääkäriksi valmistunut Santeri Seppälä arvioi, etteivät lääketieteen opinnot valitettavasti juuri valmistaneet omista tai kollegan virheistä puhumiseen.
- Opettajasta riippuen joillakin kursseilla saatettiin tietysti sivuta asiaa. Tai sitten viitattiin kärjistyneisiin tapauksiin, kuten oikeuteen joutumiseen. Kunnon eväitä arkisten virhetilanteiden käsittelemiseen ei annettu, Pieksämäellä päivystystyötä tekevä Seppälä pohtii.
Hänen mukaansa työelämäkään ei ole tarjonnut yhtenäistä toimintamallia.
Seppälä uskoo, että avoin ja kannustava virheiden käsittelemisen kulttuuri voi olla työyhteisölle suoranainen valtti nuorten lääkäreiden rekrytoinnissa. Tieto sekä hyvistä että huonoista kokemuksista leviää tehokkaasti.
- Olisihan luonteva suhtautuminen virheisiin hirveän suuri lisä tähän ammattiin. Jo tässä lyhyessä ajassa on ehtinyt huomata, että virheet todella opettavat kaikkein parhaiten, kun ne vain käydään hyvin läpi.
- Aina kyse ei silti ole asenteista. Joku kokenut kollega voisi haluta ja osata keskustella virheistä rakentavasti nuorten työtovereiden kanssa, mutta hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa, Seppälä toteaa.
Mitä todella tapahtui?
Markus Henrikssonin mukaan useimmiten on hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi ennen kuin syöksyy virheen mahdollisesti tehneen kollegan juttusille.
- Totta kai potilaan välittömään vaaraan täytyy puuttua heti, mutta muissa tilanteissa pieni harkinta on yleensä paikallaan. Ensin kannattaa kysyä itseltään, onko todella tapahtunut virhe vai onko kyse muunlaisesta väärinkäsityksestä. Ovatko tietoni tapahtuneesta oikeat vai välikäsien värittämät ja ehkä puutteelliset?
Henrikssonin mukaan keskeistä on myös erottaa jälkiviisaus varsinaisesta virheen havaitsemisesta. Jälkikäteenhän on yleensä helppo spekuloida erilaisilla vaihtoehdoilla, mutta sellainen ei ole kovin reilua kollegaa kohtaan.
Henriksson kannustaa miettimään, olisiko itsekään senhetkisessä tilanteessa ja silloisilla tiedoilla pystynyt toimimaan sen oikeammin.
Yksittäisestä henkilöstä ja yhteisistä toimintakäytännöistä johtuvat virheet olisi myös hyvä erottaa toisistaan. Kumpiinkin täytyy puuttua, mutta käsittelytavat ovat erilaiset.
- Itse asiassa suurin osa virheistä johtuu muusta kuin yhden ihmisen unohduksesta tai väärästä päätöksestä. Useimmiten virheen tapahduttua oikea kysymys olisi, miten työyhteisön prosesseja voitaisiin säätää. Monesti syy on puutteellisessa tiedonkulussa, Henriksson sanoo.
Sopivasti hienotunteisuutta
Jos virhe edelleen pienen harkinnan jälkeen tuntuu vaativan esiin nostamista, on paras toimia avoimesti ja aikailematta. Markus Henriksson huomauttaa, että on kollegiaalista antaa työkaverille mahdollisuus ottaa opiksi erehdyksestään.
- Vaikeneminen ei ole kenenkään etu. Käsittelemättä jääneillä virheillä on taipumus kostautua myöhemmin.
Sopivan sävyn voi löytää vaikkapa miettimällä, mihin tyyliin kerrottuna itse haluaa omista virheistä kuulla. Normaalit, hyvät käytöstavat kuuluvat asiaan.
- Avoimuuden korostaminen ei tarkoita, että saisi olla töykeä tai vahingoniloinen. Sopiva annos hienotunteisuutta ja empatiaa on paikallaan, Henriksson sanoo.
- Kannattaa myös muistaa, että me lääkärit olemme itsellemme ankaraa väkeä. Kollega varmasti soimaa itseään virheestään niin paljon, ettei muiden tarvitse häntä syyllistää.
Liialliseen tunteiluun ei silti Henrikssonin mukaan ole tarvetta.
- Itse nuorena lääkärinä tein virheen, johon eräs esimies suhtautui valtavan ymmärtävästi ja suorastaan säälitellen. Toinen taas totesi asiallisesti, että nyt ei päästetä samaa toistumaan. Jälkimmäinen suhtautuminen tuntui ehkä kuitenkin paremmalta.
Oppia puolin ja toisin
Henriksson muistuttaa, että vuorovaikutukseen vaikuttavat monenlaiset työyhteisön ihmissuhteet ja valtapelit. On aivan inhimillistä, että hyvän ystävän virheeseen tekee mieli suhtautua toisin kuin hankalaksi kokemansa henkilön erehdykseen.
Esimiehen esimerkki ratkaisee.
- Kun työyhteisössä on selvä malli virheistä puhumiselle, sitä on mahdollista noudattaa eri tilanteissa. Kukaan esimies ei voi johtaa kuvitellen, ettei virheisiin tarvitsisi varautua.
Santeri Seppälä toivoo kollegoiden suhtautuvan nuoren lääkärin tekemään virheeseen yhtä asiallisesti kuin kaikkien muidenkin erehdyksiin. Vähättelyn ja toisen kokemattomuuden korostamisen sijaan vanhempi kollega voisi mieluummin muistaa omien työvuosiensa alkuaikoja.
Hän muistuttaa, että nuorellakin lääkärillä on oikeus vastata tekemästään virheestään ja oppia siitä.
- Tuntuu todella pahalta kuulla vasta jälkikäteen, että omaa mokaa on puitu kollegoiden kesken - tai jopa potilaan kanssa.
Seppälän mielestä hyvässä ja avoimessa työkulttuurissa myös vastavalmistunut uskaltaa huomauttaa konkarille esimerkiksi muuttuneista hoitokäytännöistä.
- Meillä nuorilla on kuitenkin tuoreet tiedot monesta asiasta. Ihanteellista olisi, jos kaikki voisimme oppia toisiltamme.
Keskity faktoihin potilaan kanssa
Eteenpäin katsominen ja potilaan etuun keskittyminen auttavat Markus Henrikssonin mukaan käsittelemään virhettä hyvässä ja kollegiaalisessa hengessä.
Potilaalla on luonnollisesti oikeus kuulla tapahtuneesta. Henriksson kehottaa erityiseen varovaisuuteen, kun puhuu potilaalle kollegan virheestä eikä omasta toiminnasta.
- Itseä ei ainakaan pidä nostaa sanomalla, että minä olisin kyllä tehnyt toisin. Sitähän ei voi varmasti tietää. Kannattaa keskittyä faktoihin ja jatkoon, eikä märehtiä kollegan töppäyksellä.
Henriksson kehottaa myös arvostamaan viestejä yli ammattikuntarajojen.
- Itse olen saanut muutamat arvokkaimmista vinkeistä kokeneilta hoitajilta. Ne ovat pelastaneet monta läheltä piti -tilannetta.
Omaa jaksamista on syytä tarkastella rehellisesti. Jos virhe on johtunut pitkään jatkuneesta liiallisesta kuormituksesta ja uupumisesta, pelkkä päätös olla jatkossa tarkempi ei riitä. Ellei tilanne muutu, virheitä tulee varmasti lisää.
Häpeään ei ole syytä
Oma virhe harmittaa aina valtavasti, toteaa Markus Henriksson Valvirasta.
Häpeään ei kuitenkaan ole syytä. Henrikssonin mukaan itselle voi muistuttaa, ettei kukaan edellytä lääkäriltä täydellisyyttä - eivät kollegat tai edes potilaat.
Koska lääkärin ei usein ole mahdollista purkaa työasioita perheen tai kavereiden kanssa, pahasta olosta kannattaa yrittää päästä yli puhumalla kollegoille, esimiehelle ja tarvittaessa työterveyshuollolle. Kun asiaa on käsitellyt riittävästi, sen voi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin.
- Arvonanto kenenkään silmissä ei varmasti laske lääkäriltä, joka myöntää tapahtuneen, ottaa siitä opiksi ja jatkaa hivenen viisaampana eteenpäin, Henriksson sanoo.
Kun puhut kollegalle hänen virheestään:
Mieti ensin hetki, mitä todella tapahtui. Onko käsityksesi asiasta oikea?
Toimi tarvittaessa aikailematta. Virhe ei häviä vaikenemalla.
Pidä sävy hienotunteisena ja asiallisena. Useimmat arvostavat sellaista.
