Miksi pillit eivät jo soi?

Lääkäri arvioi ambulanssikyydin kiireelliseksi, mutta hätäkeskuspäivystäjä ratkaisee toisin. Hätäkeskukset ovat ensihoidon portinvartijoita. Tilanne kummastuttaa monia lääkäreitä.

Keskustelu hätäkeskusten roolista portinvartijana sai tulta Lääkärilehdessä 40/2010 uutisoidusta tapauksesta, jossa henkilökunnan kutsuman ambulanssin tulo aivoinfarktipotilaan luo palvelutaloon kesti yli kaksi tuntia. Nyt Etelä-Suomen aluehallintovirasto aikoo selvittää terveydenhuollon ohjeistuksen asianmukaisuuden pääkaupunkiseudulla.

Lääkärit ovat törmänneet ongelmaan aiemminkin. Nimettömänä pysyttelevä lastenlääkäri kertoo nykyisin neuvovansa vanhempia viemään astmakohtauksen saaneen lapsensa mieluummin terveyskeskuksen päivystykseen kuin yksityiselle lääkäriasemalle.

- Minulle on viimeisen puolentoista vuoden aikana käynyt puolenkymmentä kertaa niin, että oma arvioni lapsen kiireellisestä jatkohoidosta on ohitettu hätäkeskuksessa, sanoo yksityisillä lääkäriasemilla työskentelevä lääkäri.

- Tuntuu siltä, että yksityisellä asemalla työskentelevään lääkäriin ei oikein luoteta. Astmalapselle on saatettu meillä tehdä jo kaikki voitava, mutta kohtaus ei mene ohi ja lapsi alkaa selvästi uupua. Pitkittynyt kohtaus vaatii ehdottomasti sairaalahoitoa, mutta minä joudunkin selittelemään ja perustelemaan tilannearviotani hätäkeskuspäivystäjälle ja sitten vielä ambulanssilääkärille, kummastelee lastenlääkäri.

Pitkittynyt kohtaus on pelottava lapselle ja vanhemmille, eikä pitkä ambulanssin odottelu ole omiaan herättämään luottamusta lääkäreihin ja terveydenhuoltoon.

Hätäkeskukselle lääkäri on jokamies

- Kun lääkäri soittaa yksityiseltä lääkäriasemalta, käsitellään hätäpuhelu tavalliseen tapaan, kuten kaikki ilmoitukset. Hätäkeskuspäivystäjä tekee riskinarvion ja hälyttää etukäteen määritellyn vasteen, sanoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoidon vastuulääkäri

Arno Vuori

Vuoren mukaan Varsinais-Suomessa on kuitenkin tehty paikallisia poikkeuksia.

- Sairaanhoitopiiri, hätäkeskus ja tietyt Varsinais-Suomen sairaalat ja suuret terveyskeskukset ovat sopineet, että määrätyillä, koulutuksen saaneilla ammattihenkilöillä on oikeus suoraan ilmoittaa kiireellisyysluokka hätäkeskukseen.

- Nämä poikkeukset katsottiin tarpeellisiksi, sillä joskus riskinarvio puhelimessa voi olla haasteellinen. Näin on tilanteessa, jossa potilaan kiireellisyys johtuu esimerkiksi jo diagnosoidusta alkavasta septisestä shokista tai vatsa-aortan aneurysman repeämästä.

Helsingin hätäkeskuksen johtaja

Markus Grönholm

- Lääkärinkin on siis vain maltettava vastata päivystäjän kysymyksiin tapahtumapaikasta, potilaan kivuista, näkyvistä vammoista ja tajunnantilasta, eli peruselintoiminnoista.

Vastausten pohjalta päivystäjä tekee hälyttämispäätöksen. Lääkärihän ei voi tietää, mikä on hätäkeskusta ohjaavan terveysviranomaisen ohjeistama oikea tehtävä- ja kiireellisyysluokka ja millaisia resursseja hätäkeskuksella on kulloinkin käytettävissä. Vain hätäkeskuksessa on tieto siitä, millaisin hoitovalmiuksin varustettuja ambulansseja on missäkin päin aluetta, onko lääkäriambulanssi valmiina tai tarvitaanko paikalle kenties muita pelastustoimen yksikköjä, Grönholm toteaa.

Kärsivällisyyttä ja yhteistyökykyä edellytetään niin lääkäriltä kuin päivystäjältäkin.

Taustalla on ensihoidon asiantuntemus

- On syytä muistaa, että terveysviranomainen ohjeistaa sairaankuljetuksen ja ensihoidon ja sitä kautta myös hätäkeskuksen toimintaa. Potilaiden kuljetuksen kiireellisyysluokan, tarvittavan ambulanssin tason tai lääkärin mukaantulon ambulanssitehtävälle määrittelevät lääketieteen ja ensihoidon asiantuntijat, korostaa sairaankuljetuspäällikkö Markku Rajamäki Varsinais-Suomen aluepelastuslaitokselta.

Samaa painottaa Markus Grönholm.

- Hätäkeskuksessa toimitaan yhteisesti tehtyjen yleisohjeiden varassa. Päivystäjä toimii valtakunnallisen riskinarviointiohjeistuksen mukaisesti. Puhelimitse tehdyn haastattelun perusteella päivystäjä päättää tehtävän riskiluokan ja hälyttää sitä vastaavan ensihoitoyksikön kohteeseen. Tai hän antaa ohjeet, miten tilanne muutoin hoidetaan, Grönholm toteaa.

Markku Rajamäki huomauttaa, että Varsinais-Suomessa ohjeistus voikin olla melkoinen tukku sekalaisia käytäntöjä, sillä ohjeita on tullut kuntien terveysviranomaisilta ja ne saattavat poiketa toisistaan.

Lisäksi on vielä erillisiä ohjeita, kuten esimerkiksi aivohalvauspotilaan ensihoito-ohje.

- Muut kuin laitoshoitopotilaat viedään Varsinais-Suomessa TYKS:n ensiapupoliklinikalle. Sieltä heidät siirretään aivohalvausyksikköön, jossa päätetään esimerkiksi liuotushoidosta, Rajamäki kertoo.

Uusi terveydenhuoltolaki muuttaa ensihoidon ohjeistuksen sairaanhoitopiirikohtaiseksi, mikä vähentää ohjekuormaa.

Sekä Markku Rajamäki että Markus Grönholm muistuttavat, että kaikkien osapuolten tahto on saada potilas parhaaseen mahdolliseen hoitoon. He kannustavat lääkäreitä ottamaan yhteyttä hätäkeskukseen, jos lääkärille jälkeenpäin tulee tunne, ettei tapahtuma mennyt niin kuin olisi pitänyt.

Näin soitat hätäkeskukseen

Toimi kuten kuka tahansa kansalainen, siis esittele itsesi, kerro, mistä soitat ja mitä on tapahtunut.

Kuvaile potilaan tilaa ja vastaa hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin.

Muista, että päivystäjä ei lähetä ambulanssia diagnoosisi perusteella. Päätös tehdään terveysviranomaisilta saatujen paikallisten ohjeiden ja riskinarviointiohjeiston perusteella.

Jos hälytyksessä oli ongelmia, ota jälkeenpäin reilusti yhteyttä hätäkeskukseen asian selvittämiseksi.

Millä perusteella liuotushoidosta päätetään?

Kansainväliset liuotushoitotutkimukset on pääsääntöisesti tehty alle 80-vuotiailla ennestään omatoimisilla potilailla, joten tutkittua tietoa vanhemmista ikäryhmistä on vähän.

- Tästä huolimatta Meilahden sairaalassa ei ole ikärajaa liuotushoidolle. Toistaiseksi vanhin meillä liuotushoidon saanut potilas on 92-vuotias, huomauttavat HYKS:n neurologian klinikan asiantuntijat.

- Arvio potilaan soveltuvuudesta liuotushoitoon perustuu sairaushistoriaan, potilaan aiempaan toimintakykyyn ja lääkärin tutkimukseen. Myös liikuntakyky on osa kokonaisuutta, eikä yksittäisenä sulje pois liuotushoitoa. Esimerkiksi hoitokodissa asuva dementoitunut, valvontaa tarvitseva vanhus ei sovellu liuotushoitoon. Sen sijaan samassa rakennuksessa palvelutalossa asuva, kenties töissä käyvä, verenpainetautia ja diabetesta sairastava henkilö soveltuu liuotukseen, neurologian klinikasta todetaan.

HYKS:n neurologian klinikan asiantuntijat korostavat, että jokaisesta äkillisen aivohalvauksen saaneesta potilaasta on soitettava hätäkeskukseen. Liuotushoito on annettava 4,5 tunnin sisällä oireiden alusta. Hoito tehoaa sitä paremmin mitä nopeammin sen saa.

- Hätäkeskuksessa tehdään arvio oikeasta hoitopaikasta. Jos potilas ei ole ennestään omatoiminen, hänet hoidetaan Helsingissä kaupunginsairaalan päivystyksessä. Näissä tapauksissa liuotushoito ei pysty palauttamaan potilaan toimintakykyä, ja hoitoon liittyviä riskejä ei ole syytä myöskään ottaa.

- Ensihoito on koulutettu arvioimaan potilaan oireet, ja sillä on mahdollisuus konsultoida Meilahden neurologia. Helsingin ensihoito on yksi maailman tehokkaimmista. Viime vuonna liuotushoidon sai Meilahden päivystyspoliklinikalla 265 potilasta. Jos potilas soveltuu liuotushoitoon, se alkaa Meilahdessa keskimäärin 20 minuutin kuluttua sairaalaan tulosta. Tämä on maailman nopein hoidon aloitus, neurologit toteavat.

Kysymyksiin vastasivat vs. osastonylilääkärit dosentti Nina Forss ja Kirsi Rantanen, ylilääkäri dosentti Markus Färkkilä ja neurologian emeritusprofessori Markku Kaste Hyksin neurologian klinikasta.