Takki vai ei? Ruotsi suosittelee lääkäreille takittomuutta, suomalaislääkäri pitää vapaudesta
Oli kesä 1988, kun
Jaana Kaleva-Kerola
hikoili Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän oli raskaana, ja tekokuituinen valkotakki tuntui kuumalta ja ahdistavalta. Kaleva-Kerola laittoi takin naulaan. Siihen se jäi, lopullisesti.- Jotenkin vain viihdyn paremmin ilman takkia. Olisi aika vaikea pala, jos joku määräisi pitämään sitä, Länsi-Pohjan keskussairaalan syöpätautien ylilääkäri toteaa nyt.
Ruotsissa tilanne on kuitenkin päinvastainen. Sosiaaliministeriö suosittelee, että lääkärit hylkäisivät takin potilastilanteissa ja pitäisivät lyhythihaista vaatetusta. Pitkät hihat haittaavat käsien desinfiointia ja kantavat bakteereja.
Naapurimaan kollegat tuppaavat kapinoimaan. Ruotsin Lääkärilehti lähti kuvaamaan lääkäreitä työvaatteissaan, mutta törmäsi ongelmaan. Missä kuuliaiset lääkärit? Sairaaloissa vilisi valkotakkeja vastoin määräyksiä.
Identiteetti ei riipu takista...
Jaana Kaleva-Kerola ei ole kohdannut ihmettelyä takittomuudestaan. Kollegat eivät noteeraa asiaa, potilaat hyvin harvoin. Silloinkin palaute on myönteistä.
Kaleva-Kerolan tyypillinen työasu on suorat, pitkät housut ja jakku. Hänestä persoonallinen tyyli saa näkyä, mutta siisti pitää olla.
- Oma asu on pikemminkin hyödyllinen työkalu. Olen onkologi ja keskustelen potilaiden kanssa hyvin vakavista asioista. Takittomuus viestii ihmisille, että olen samanlainen kuin he ja voisin sairastua samoihin tauteihin.
Länsi-Pohjan keskussairaalassa muita takittomia lääkäreitä löytyy etenkin neurologian ja patologian poliklinikoilta. Kaleva-Kerolan mukaan mikroskoopin äärellä työskennellessä saattaa helposti miettiä, mihin suojavaatetta oikein tarvitsee.
Pienessä paikassa vanha lääkäri tunnetaan ilman takkiakin. Kaleva-Kerola ymmärtää, että valkotakki voi olla tärkeä nuorelle lääkärille.
- Kun kokemusta on kertynyt, en ole mieltänyt takkia omalla kohdallani lääkäri-identiteettiin. Lääkäriys on olennainen osa minua vapaa-ajallakin. Se ei muutu ottamalla takin pois päältä.
Kaleva-Kerolan mukaan toimenpidevaltaisilla aloilla monet pukeutuvat kokonaan sairaalan vaatteisiin, koska se on helpointa.
... tai takki liittyy työrooliin
On paljon lääkäreitä, joiden mielestä takki on yksinkertaisesti käytännöllinen ja kuuluu asiaan. HYKS:in kipuklinikan vs. ylilääkäri
Tarja Heiskanen
on yksi heistä.- Pidän takkia aina. Tarvitsen suuria taskuja tavaroita varten, koska liikun paljon. Jossain määrin tarvitsen sitä suojatakkinakin. Osastolla se helpottaa lääkärin identifioimista, mutta käyttäisin sitä muutenkin vastaanotolla, hän sanoo.
Heiskaselle valkotakki liittyy myös työrooliin. Kun takki on päällä, hän on töissä. Tutkimustehtävissä hän kulkee siviilivaatteissa. Lääkärin takki alleviivaa roolin potilaalle.
- Mielestäni lääkärin ja potilaan välille kuuluu tietty etäisyys. En halua olla potilaan ystävä. Takki päällä olen potilasta varten, emmekä puhu minun asioistani. Takki helpottaa pitämään rajan.
Ruotsin takittomuussuositus ei vakuuta Heiskasta. Lyhythihaisissa vaatteissa voi tulla kylmä. Itse hän aina käärii hihojaan.
- Kukin tavallaan. Ei minua haittaa, jos muut eivät pidä takkia. Itselleni se on tärkeä.
Takki on in suurissa sairaaloissa
Tarja Heiskanen ei juuri törmää takittomiin lääkäreihin työpaikallaan. HYKS:issä vain psykiatrit liikkuvat ilman takkia.
Hän ei näe merkkejä siitä, että takin käyttö vähenisi ainakaan suurissa sairaaloissa. Pienemmissä yksiköissä, kuten terveyskeskuksissa, tilanne voi olla erilainen.
Jaana Kaleva-Kerola uskoo, että takittomuus voi yleistyä esimerkiksi yksityisvastaanotoilla. Päivystyksessä ja gynekologiassa suojavaatetta taas todella tarvitaan.
- Takki on kuitenkin niin vanha, ammattiin liittyvä asia, että käyttö tuskin isosti karsiutuu, hän toteaa.
